NHL-blogi jääkiekon sydänmailta

Detroit Red Wings hautasi Dallas Starsin alleen tänään Joe Areenalla Detroitissa. Wingsin pelätty idästä-länteen eli poikittaispelaaminen, aloitusvoitot (63 %) mahdollistivat kiekonhallinnan ja liikkuva kiekkoa kuljettava puolustus, joka otti pois Dallasin vahvuuden, joka on saada tapahtumia aikaan kovan vastakarvan avulla olivat joitakin avaimia Wingsin voittoon. Muita syitä ylivoimapelin onnistuminen, Chris Osgood pelasi erinomaiseti - mahtava patjatorjunta Niklas Hagmanin päästyä yksin läpi. Osgood on pienehkö mies, mutta erittäin nopea.

Dallas oli varmasti vielä henkisesti ja vähän fyysestikin loppu kovien toisen kierroksen taistelujen jälkeen. Kolme päivää lepoa ei ilmeisesti sittenkään riittänyt neljännelle jatkoajalle menneestä pelistä selviämiseen. Kuten valmentaja Babcock pelin jälkeen sanoi, Game 2:ssa tullaan näkemään täysin toisenlainen Stars.

Pari tuomarin päätöstä jäi kaivelemaan tästä ottelusta. Oli odotettavissa, että Wingsin taktiikka tulisi olemaan Marty Turcon keittiöön tunkeutuminen ja kuten tunnettua Tomas Holmström on NHL:n jaakkokolmonen ja harrisyrjänen - LCS Hockey nimitti NHL:n gordonramsayksi. Hyvin paljon Ryan Smythin pelityyliä muistuttava maalinedessä roikkuja. Holmström seisoi päivänselvästi sinisen jään päällä Marty Turcon alueella Nick Lidströmin laukauksen tullessa ja ohjasi sen maaliin. Maali, jonka hyväksyminen oli todella outoa.

Toinen kyseenalainen tuomarin ratkaisu, joka johti lopulta Brian Rafalskin maaliin, oli mielestäni Mark boriksenpoika Fistricin jäähy. Yleisessä pelaajakahinassa hän tuli ja tönäisi Wings-pelaajaa ja tuomarit päättivät antaa tästä jäähyn Wingsin pelatessa jo muutenkin vajaalla. Jos saman olisi tehnyt vaikka Chris Chelios, olisivatko tuomarit päättäneet uhrata hänet esimerkiksi muille samassa tilanteessa? Eivät varmasti olisi.

Tässä vaiheessa playoffseja vain parhaat NHL-tuomarit ovat enää jäljellä - NHL palkitsee tuomareitten esitykset työtehtavillä ja niistä tulevilla bonuksilla kierros kierrokselta, huonoimmat putoavat pois. Nämä tuomarit eivät saa tehdä niin selviä virheitä tähän aikaan vuodesta, että harrastuksekseen jääkiekosta kirjoittavat sohvien miehet ne pystyvät huomaamaan.

Steve Ott teki elämän mielenkiintoiseksi Chris Cheliokselle tänään ja tämä oli vasta alkua. Rookie-virhe Boriksen pojalta päästää Valtteri Filppula helposti läpi neljännen maalin tekoon. Fistric oli jäällä kolmen Detroit-maalin aikana. Dallas pelasi alivoimalla liian monta kertaa pelin alussa ja Detroit pääsi rankaisemaan erikoistilannepelaamisellaan, jonka pitäisi olla yksi Dallasinkin vahvuuksista.

Dallas aloitti kaksi ensimmäistä kierrosta playoffseissa ottamalla voitot kummankin pelisarjan kahdesta ensimmäisestä pelistä vastustajan kotiareenalla. Nyt tätä ei tapahtunut ja Starsin on pakko voittaa toinen peli Detroitissa, Marty Turcon on pakko karistaa Joe-apina selästään. Kuten valmentaja Tippett totesi pelin jälkeen Martyn on alettava pelaamaan aggressivisemmin, hänen on häädettävä tunkeilijat keittiöstään ja tehtävä siten tilaa itselleen.

On annettava tunnustusta Detroit Red Wingsille. Joukkueen pelivire on täysin muuttunut tilanteesta, jossa se oli kaksi vuotta sitten hävitessään surkeasti Edmonton Oilersille. Nätisti luistelevan playoffseissa alisuorittavan porukan tilalla on nyt kova jääkiekkojoukkue, joka tekee uhrauksia voittaakseen. Valmentaja Babcock sanoi tänään joukkueen suurimman motivaation olevan pelon, katkeria muistoja ei haluta elää uudelleen. Ei mitään pelkoa siitä, että nämä kaikki voitot toisivat Wingsille hyvän olon tunnetta liikaa juuri tämän pelon takia.

MM-kisoissa on luotu ketju, jonka täytyy olla yksi kovimmista, mitä koko jääkiekon historiassa on nähty. Dany Heatley, Rick Nash ja Ryan Getzlaf samassa troikassa. Jokainen on yli 190 cm ja yli 100 kg, jokaisella henkilökohtaiset taidot kiekon kanssa ovat arvoasteikkojen yläpuolella. Heatleystä tulee mieleen Brett Hull hänen ampuessaan maaleja suoraan huonostakin syötöstä toinen polvi jäässä tai miten vaan. Dany osaa löytää ne pienet alueet jäällä, josta maalit tehdään ihan kuin Hull teki aikoinaan. Heatley vietti lapsuutensa Calgaryssä ja piti siellä juuri Brett Hullia idolinaan.

Ottawa Senatorsin fanit saattavat erehtyä MM-kisojen maaleja näyttävälle kanavalle ja ihmetellä, missä Heatleyn tykki oli kuukausi sitten kun sitä olisi tarvittu. Heatleyllä ei silloin ollut tällaista ketjua ympärillään. Heatley-Nash-Getzlaf olisi hurja ketju nähdä NHL:ssä.

Fabian Brunnström on sitten tehnyt valintansa ja voittajaksi pääsi Dallas Stars, jonka kanssa paljon hypetetty vapaa agentti on tehnyt sopimuksen. Uskomattoman markkinointikikan takana oli Calgaryssä majaansa pitävän Creative Artists agentuurin jääkiekko-osaston JP Barry, joka on suhteellisen korkean profiilin NHL-agentti samassa firmassa Pat Brissonin kanssa. Jonkin verran tutun näköisiä miehiä jäähallin käytäviltä täällä Edmontonissakin.

Tyhjästä tai lähes tyhjästä yhden kohtalaisen Elitserien-kauden ja YouTuben perusteella repäisty humu, josta tulee etäisesti mieleen kultainen 80-luku, Ray Stastzak ja Adam Oates, joista kirjoitin kesäkuun 6. 2007 Brian Burkestä kertovassa tarinassa. Burke teki silloin saman näitten kahden miehen agenttina. Tulevaisuus näyttää pelaako Fabian pitkän uran kuten Oates vai jääkö hän rahakkaalle eläkkeelle nuorena kuten Man of Steel Ray teki.

Itäisen konferenssin finaali Stanley Cupin playoffseissa alkaa perjantaina ja tästä pelisarjasta ei kannata odottaa hienoa kiekonsiirtely ja taitopelisarjaa. Tässä on kyse kahdesta joukkueesta, jotka eivät pidä toisistaan. Etenkin sarjan alussa, peleistä odotetaan äärettömän kovia. Sen jälkeen tilanne rauhoittuu ehkä kolmanteen peliin tultaessa ja saadaan nähdä kumpi joukkueista pystyy voittamaan toisen taidoissa.

Pittsburgh Penguinsin ja Philadelphia Flyersin välillä on jo runkosarjassa ollut paljon pahaa verta, paljon tappeluja ja paljon ilkeyksiä toinen toisensa jälkeen. Sidney Crosby pidettiin syrjässä runkosarjan viimeisestä ottelusta healthy scratchinä - Pens hävisi 2-0 - ja Flyers syytti Penguinsejä tahallaan häviämisestä, koska tappio tässä ottelussa varmisti sen ettei Pittsburgh joutunut kohtaamaan Philadelphiaa heti ensimmäisellä kierroksella. Mm. Flyersin Riley Cote sanoi suoraan julkisesti, että Penguins hävisi pelin täysin tahallaan.

Näitten kahden joukkueen välillä ei ilmassa ole minkäänlaista rakkautta, mutta viimeisen neljän joukkoon selviydyttyään kummankin on pakko pitää viha kurissa. Michel Therrien syytti jo kauden alussa Flyerseja 8-2 tappioon päättyneen ottelun jälkeen siitä, että nämä tekivät tahallaan paljon maaleja (ks. kirjoittamattomat säännöt) ja Flyers kapteeni Jason Smith syytti toisessa ottelussa Sidney Crosbyä loukkaantumisen teeskentelemisestä.

Playoffseissa tilanne tulee jonkin verran muuttumaan, mitään joukkotappeluja ei tulla näkemään. Valmentajat kannustavat kanavoimaan tämä kaikki viha tunteella pelaamiseen ja siksi odotettavissa on todella viihdyttävää jääkiekkoa. Valmentajat Michel Therrien ja John Stevens ovat toisilleen hyviä tuttuja. He ovat kohdanneet playoffseissa kahdesti aiemmin AHL-tasolla - Stevens voitti molemmilla kerroilla.

Ennustan Pittsburgh Penguinsia tämän pelisarjan voittajaksi. Vaikka aikaisemmin veikkasin oikein Philadelphian pudottavan sekä Washingtonin että Montrealin, Broad Street Bullies-porukan tie päättyy tähän. Pens on joutunut näissä playoffseissa useampaan testiin ja se on selviytynyt niistä kaikista kiitettävin arvosanoin. Joukkueesta on tullut fyysisesti kovempi.

Penguins on isokokoinen ja fyysinen joukkue. Philadelphia Flyers on erittäin kova fyysinen joukkue, mutta se ei ole vielä näissä playoffseissa kohdannut fyysistä joukkuetta ennen tätä konferenssifinaalia. Montrealia vastaan pidin ratkaisevana tekijänä sitä, ettei Habitantsilla ollut Derian Hatcherin tai Jason Smithin kaltaisia pelaajia ollenkaan kokoonpanossaan. Kovia veteraaneja, jotka todella ymmärtävät voittamisen salaisuudet. Penguinsia pidetään nuorena tulevaisuuden joukkueena, mutta itse asiassa Flyers on keski-iältään nuorempi.

Sidney Crosby on oppimassa playoffseissa pelaamista. Hän ei ole ollut loistava, hän on ollut hyvä, mutta hän voi olla parempi. Geno Malkin on ollut Pensin paras pelaaja toistaiseksi; hiljainen johtaja, joka on osoittanut ilkeän puolensa muutamaan otteeseen maailmanluokan taitojen ohessa.

Marc Andre Fleuryn kehittyminen tälle tasolle vei jonkin aikaa, mutta nyt hän on pelaamassa täydellä itseluottamuksella; hän pelaa sijoittuen oikein, kontrolloi reboundejaan ja nuo kuuluista valkoiset suojukset vielä turvanaan. Georges Laraque kehoitti radiohaastattelussa laittamaan rahat likoon Penguinsin puolesta, koska MA:lla on valkoiset suojukset, heh.

Martin Biron vs. Fleury on kahden Quebecistä tulleen gardienin taistelu. Biron on älykäs ja hyvin keskittyvä maalivahti. Hän tietää, että pelisarjan voittamiseksi hänen on pakko voittaa kentän toista maalia vartioiva saman kotiprovinssin mies.

Tapa, jolla Pittsburgh Penguins tuhosi New York Rangersin osoitti, että Pensillä on kykyjä jopa Stanley Cup-mestaruuteen saakka. Game 1:ssä Penguins oli jo 3-0 tappiolla, mutta sitten se taisteli itsensä takaisin. Malkin teki voittomaalin ennen ottelun loppua Penguinsin tehtyä sitä ennen kolme maalia peräkkäin hurjassa kirissä NHL:n parhaimpiin kuuluvaa puolustavaa joukkuetta vastaan. Tämä ottelu ja Malkinin maali puolitoista minuuttia ennen pelin loppua tuhosi New York Rangersin ja antoi Penguinsille suuren määrän itseluottamusta.

Game 1 Pens vs. Blueshirts sarjassa oli hieno esimerkki siitä, miten playoffpelisarjoissa ns. momentum eli pelin painopiste pystyy tekemään täyskäännöksen yhdessä ottelussa, yhdessä erässä, jopa yhdessä vaihdossa ja kun se kääntyy sitä ei pysty mikään pysäyttämään. Tämän pystyy hyvin näkemään katsomosta; toinen joukkue on ensin niskan päällä, sitten tapahtuu jotain ja kaikki muuttuu täysin.

Game 2:ssa Penguins dominoi täydellisesti peliä. Rangersin esitykseen on pakko olla jopa pettynyt. Liian monta Stanley Cup-sormusta huoneessa - joukkueen olisi pitänyt pystyä kääntämään peli itselleen sarjan alussa kaikella kokemuksellaan.

Ennustetaan tässä, että jos Philadelphia pystyy ottamaan ohjat käsiinsä heti pelisarjan alussa, sillä on mahdollisuuksia - muuten Pens ottaa ja vie voiton. Jos Flyers tulee kotiin hävittyään molemmat ottelut Pittsburghissä, Penguins tulee olemaan mahdotonta pysäyttää. Penguinsillä on liikaa tulivoimaa hyökkäyksessä ja selkeä etu erikoistilannepelaamisessa.

Flyersin vahvuutena edelleen kova peli ja pystyvien maalintekijöitten runsaus läpi koko kokoonpanon. Kimmo Timosen menetyksen myötä erittäin mielenkiintoista tulee nähdä miten valmentaja Stevens yrittää peluuttaa pakkejaan Crosbyä ja Malkinia vastaan.

Timosen menettäminen on Flyersille todella todella paha takaisku, edes Kate Smith ei pysty enää joukkuetta auttamaan tarpeeksi ilman Kuopijjon miestä.

Stevens antoi jokaiselle pelaajalleen kotitehtäväksi scoutata yhtä Penguinsin pelaajaa etukäteen ja antamaan tiedoista raportin muitten edessä. Tehtävät oli jaettu vähän tulevien vastakkainpeluutusten mukaan - kuten Crosby vs. Mike Richards tai Malkin vs. Jeff Carter tai ne perustuivat siihen, että joku pelaaja saattaa olla tuttu vastustajana tai joukkuekaverina kansainvälisestä kiekkoturnauksesta, junnuista tai jostain muualta.

Idean tähän hauskaan tapaan opiskella vastustaja John Stevens sai entiseltä AHL-valmentajaltaan Joel Quennevilleltä, jonka joukkueessa Stevens pelasi aikoinaan Springfieldissä.

Odotettavissa on paljon verta, jääpusseja, särkylääkkeitä ja hienoa jääkiekkoa. Kun Prince of Wales-palkinto tuodaan jäälle ei-kenenkään kosketeltavaksi, hyvä jos pelaajilla riittää voimia toistensa kättelemiseen. Pitkä ja kipeää tekevä sarja.

Penguins in seven.

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Billy Warwick kertoi joskus siitä, miten 1955 MM-kisojen kultajoukkue Penticton Vees vei kanadalaisten urheilusivujen parhaat paikat useitten päivien ajaksi voitettuaan kultaa Saksassa pidetyissä kisoissa potkaisten suuren ÄnHooÄllän jonnekin takasivuille. “The NHL doesn´t like that”, naureskeli vanha Hullu-Bill hymyillen viekkaasti fedoransa alta.

Nyt Kanadassa pelattavilla MM-kisoilla on kultainen mahdollisuus tehdä sama. Viimeinenkin kanadalainen NHL-joukkue on pudonnut Stanley Cupista Montreal Canadiensin hävittyä Philadelphia Flyersille. Ennen konferenssifinaaleja on muutama välipäivä aikaa valloittaa nuo parhaat paikat mediassa.

Globe and Mailin mukaan Gary Bettman ja NHL:n johto ei alunperinkään lämmennyt idealle tuoda MM-kisat Kanadaan kevätaikaan, koska he pelkäsivät miten se tulisi vaikuttamaan kiinnostukseen kanadalaisten NHL-joukkueitten Stanley Cup-pelejä kohtaan. Tämä jo kymmenisen vuotta sitten kun ideaa esiteltiin.

Joku on saattanut huomata miten tänä keväänä NHL:n playoffseissa saman pelisarjan pelejä on jonkin verran pelattu peräkkäisinä päivinäkin. Tämä ongelma USA:n puolella johtuu paristakin syystä. Ensinnäkin suurin osa NHL-joukkueista ei ole hallinsa ykkösvuokralainen. Jos paikkakunnalla pelaa NBA-joukkue, se on, ja koriksen playoffsit ovat meneillään samaan aikaan.

Toiseksi USA:n TV-markkinoilla Stanley Cupia näyttävät NBC ja Versus asettavat omat vaatimuksensa. Esimerkiksi he eivät halua edes yrittää kilpailla muun ohjelmiston kanssa viikonloppuisin parhaaseen katseluaikaan - siksi olemme nähneet pelejä viikonloppujen iltapäivinä. Hyvä asia toki eurooppalaisille katsojille.

Kaikki neljä konferenssifinalistia siis Yhdysvalloissa kotiaan pitäviä NHL-seuroja. Philadelphia, Dallas ja Detroit ovat suuria markkina-alueita maassaan, ei ole mitään syytä väheksyä niitä. Tämän bloginkin lukijoista Suomen jälkeen suurin lukijamäärä tulee USA:sta ja osavaltioista Onside with Jounia lukee eniten Texas. En tiedä kuka suomenkielen taitoinen niillä seuduilla asuu, mutta howdy vaan Tex! Kiitos kannatuksesta.

Konferenssifinaaleissa ei onneksi aikataulun mukaan ole tulossa näitä back-to-back pelejä ollenkaan. Jääkiekko, etenkin playoffseissa, on laji, jota ei pitäisi koskaan pelata kahtena päivänä peräkkäin.

Dallas Starsin hyökkääjä Steve Ott kertoi radiohaastattelussa neljännelle jatkoajalle menneen San Jose Sharksia vastaan pelatun ottelun jälkeisenä päivänä, että jos Dallas olisi tuon ottelun hävinnyt, seitsemänteen peliin lähteminen olisi henkisesti ollut todella vaikeaa - paineet olisivat saattaneet olla liikaa.

Dallasin ja San Josen pitkä taistelu oli todella hieno esimerkki siitä, miksi tätä jatkoaikaa kutsutaan termillä “sudden death”.

Valmentaja Dave Tippett kävi Starsin pukuhuoneessa ennen neljättä jatkoaikaa ja vakuutti pelaajilleen, että voitto oli tulossa jos he vain muistaisivat pelata yksinkertaisesti. Ei mitään hienoja tilanteitten tekoa - vaan suoraviivaista peliä ja tilaisuuden tullessa nopea ratkaisu.

Brenden Morrow teki ratkaisumaalin - hän on läpi playoffsien erikoistunut tärkeitten ja oikeaan aikaan tehtyjen maalien tekijänä - mutta hänen kilpailuhalunsa ja intensiteettinsä on aivan omassa luokassaan. 19 taklausta ottelussa! Jotkut epäilevät näitä ns. hometown hit countereita, etenkin amerikkalaisissa halleissa, mutta silti. Kapteeni Morrow on johtanut joukkuettaan raivoisalla tavalla.

Dallasin American Airlines-areenan kuuluttaja sai monet pelaajistakin nauramaan esittelemällä jäälle tulevat joukkueet neljännen jatkoaikaerän alkaessa kuuluttamalla: “Good morning Dallas, here comes your Dallas Stars!”.

Steve Ott kertoi päässeensä hallilta pois varttia vaille kolme ja suunnaneensa paikalliselle McDonaldsille hakemaan jotain suuhunpantavaa - tuohon aikaan terveellisemmät vaihtoehdot eivät tunnetusti ole auki. McDonaldsin Drive Innin jonossa kaikki muut autot olivat myös Starsin pelaajia..

Huvittava tilanne yhden erätauon alkaessa tuossa ottelussa Ottin ja San Jose-valmentaja Ron Wilsonin välillä hallin käytävällä: Wilson töni itsensä Ottin eteen ja miehet heittivät toisilleen muutaman kohteliaisuuden tilanteessa. Hyvin on muistissa miten Wilson lähetti pelaajiaan juuri Ottin kimppuun tappelujen täytteisessä runkosarjan viimeisessä ottelussa joukkueitten välillä.

Ron Wilson sanoi aika ylimielisesti nähneensä pelaajapenkkinsä takaa selvästi Game 5:ssa, ettei Brenden Morrown maalia tulisi hyväksyä. Ammattilaistuomarithan joutuivat kelaamaan samaa tilannetta monta kertaa nauhalta ennenkuin ratkaisu voitiin tehdä. Aikaisemmin playoffsien alussa TSN:n toimittaja Jermaine Franklin esitti Wilsonille kameroitten käydessä täysin asiallisen kysymyksen:”Odotatko enemmän kapteeniltasi?” - Wilson häipyi paikalta noituen kanadalaismedian negatiiviseksi.

Wilson on syntyjään kanadalainen - hänen isänsä ja setänsä olivat kumpikin NHL-pelaajia ja valmentajia - mutta pitää itseään amerikkalaisena, hän valmentaa USA:n maajoukkueita ja käyttää aina tilaisuuden hyväkseen morkatakseen jääkiekon kotimaata kuten Franklinin tapauksessa.

Kaikkien näitten ja muittenkin Ron Wilsonin tempausten valossa - jokainen muistaa Teemun maila-episodin - ei ihme, että miestä täällä kutsutaan usein tuolla sarkastisella tittelillä “jääkiekon keksijä”.

Dallas Stars ei tunnu saavan minkäänlaista kunnioitusta medialta tai NHL-faneilta tänä keväänä. Ensin Starsilla ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia Anaheimia vastaan, sitten samaa sanottiin ennen pelejä San Jose Sharksia vastaan. Ehkä kaksi parhaiten juuri playoffs-kiekkoa varten rakennettua joukkuetta, jotka molemmat Dallas siis pudotti. Mutta Starsin joukkueelle itselleen jatkuvasti altavastaajan asemasta lähteminen sopii mainiosti.

Marty Turco on ollut Dallasin tukiranka läpi playoffsien. Marty ei ole koskaan voittanut ottelua Detroitin Joe Louis-areenalla NHL-paidassa. Hän pelasi yliopistokiekkoa samoilla seuduilla Michiganissa ja oli silloin voittamassa joitakin pelejä Joella. Turco on vielä kotoisin suhteellisen läheltä Kanadan puolelta. Martyn on pakko karistaa Hockey Town-kirouksen niskoiltaan, jotta Starsilla olisi mahdollisuuksia.

Detroit tulee asettamaan isokokoiset hyökkääjänsä Johan Franzenin ja Tomas Holmströmin johdolla aivan Turcon nenän eteen. Turcoa tullaan tönimään ja siten yritetään estää paras näkyvyys kiekkoihin ja saada rikottua keskittymistä.

Stanley Cupin playoffsit ovat nyt tasan puolivälissä ja joskus tässä vaiheessa joukkueet saattavat henkisesti katsoa liian pitkälle tulevaisuuteen, Kannusta haaveillaan jo iltaisin ja seuraavaan peliin ei keskitytä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Dallas pelaa puolustusvoittoista jääkiekkoa ja sen ainoa keino kaataa Detroit on pelata kovaa ja fyysisesti, viedä jokaikinen taklaus loppuun saakka. Dallasilla on hyviä johtajatyyppejä joukkueessa; Mike Modano, Stu Barnes ja Mattias Nordström esimerkiksi, monivuotinen Los Angeles Kingsin kapteeni. Modano ei jäänyt murehtimaan kohtaloaan menetettyään kapteenin C:n paidastaan vuonna 2006.

Detroit on päässyt konferenssifinaaliin saakka joutumatta vielä kertaakaan todelliseen testiin. Siipirikkoista Coloradoa vastaan pelit olivat välillä kuin harjoituksia. Loukkaantumiset ovat osa lajia, mutta Wings osoitti itsekin miten mikä tahansa joukkue voi tuhoutua häviämällä helmikuussa 10 peliä 11:sta loukkaantumisten takia. Nyt on todella kova testi tulossa. Dallasin vastakarva tulee iskemään Wingsin taitaviin pakkeihin niin usein kuin mahdollista. Johan Franzenilta yritetään viedä tila ja aika pois. Vastakkainpeluutukset ovat Stanley Cup-valmennuksessa kaiken perusta, Dallas tullee peluuttamaan Brenden Morrowta Henrik Zetterberg-Pavel Datsyukia vastaan.

Uskon valmennuksessa Detroitilla olevan hienoisen edun, maalivahtipelissä taas Dallasilla. Chris Osgood on muuttanut jonkin verran tyyliään vanhoilla päivillään ja itse asiassa kehittynyt ja pystyy täyttämään Dominik Hasekin jättämän paikan hyvin - hän ei ole vielä kertaakaan hävinnyt. Pelaaja pelaajalta tarkasteltuna Dallas pystyy asettamaan yhtä hyvän pelaajan jäälle jokaista Detroitin kokoonpanon pelaajaa vastaan. Taidossa Dallas ei jää jälkeen. Fyysisyydessä etu selkeästi Dallasilla. Dallas on nuorempi joukkue. Hyvin pelaavia vanhoja joukkueita kuten Wingsejä kutsutaan kokeneiksi.

Dallas Stars pystyy luistelemaan yhtä hyvin kaikilla pelipaikoilla kuin Detroit. Oikeastaan joukkueitten välillä ei ole suuren suuria eroja.

Voidaan esittää se argumentti, että Detroitin joukkue on paremmin levännyt. Toisella kierroksella Wings cruisaili Avalanchen yli neljässä ottelussa samaan aikaan kuin Dallas taisteli kuusi kovaa peliä San Josen kanssa. Näistä neljä meni jatkoajalle vielä ja viimeisessä pelattiin kaksi ottelua peräkkäin.

Detroit Red Wingsin vahvuus on sen kiekonhallintapeli. Tämä ei ole mikään uusi keksintö NHL:ssä, kuten joissakin lähteissä annetaan ymmärtää tai suuri salainen peliteoria, jonka Lidström toi mukanaan Ruotsista. NHL:ssä on ollut tällä tyylillä pelaavia joukkueita jo kymmeniä vuosia sitten.

Niklas Krönwallin fyysinen peli on näissä playoffseissa ollut hyvä lisä Wingsin peliin, todella kovia ja hyvin ajoitettuja taklauksia tämän tästä.

Huikea konferenssifinaali on tulossa lännessä.

Olen koko kevään aliarvioinut Detroit Red Wingsiä, kiistatta NHL:n parasta joukkuetta ja organisaatiota, jonka varauksettomiin ihailijoihin itsekin kuulun. Niinpä jatkan samalla linjalla loppuun saakka. Kukaan järkevä ihminen ei veikkaa joukkuetta vastaan, jossa pelaa Nick Lidström, Pavel Datsyuk, Henrik Zetterberg, Brian Rafalski ja pitkä lista muita. Joukkuetta vastaan, jonka sikariportaassa istuvat Kenny Holland, Scotty Bowman ja Steve Yzerman.

Good morning Dallas!

Stars in six.

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Huikea varsinkin kahden kovan maalivahdin kaksintaistelu päättyi tunti sitten Dallasissa. Evgeni Nabokov tullaan tästä lähin aina muistamaan uskomattomasta torjunnastaan, joka tuli jatkoajalla Brad Richardsin laukaukseen. Marty Turco taas sai vuosia kärsiä huonon playoffsvahdin maineesta. Nyt viime ja tänä keväänä hän on nostanut itsensä NHL-vahtien eliittiin fantastisilla esityksillä kovissa playoffs-taisteluissa.

Jonkinlaista oikeutta sai voittomaalin neljännellä jatkoajalla tehnyt kapteeni Brenden Morrow, jolta edellisessä ottelussa hylättiin “War Room”:in päätöksellä luistimella potkaistu maali. Itse odotin juuri sen tilanteen tulevan vihelletyksi siksi, että Morrow seisoi sinisellä alueella jo paljon ennen kiekon tuloa. Mutta muuten kannatan sitä koulukuntaa, joka mieluummin poistaisi kaikki säännöt luistinten kautta maaliin menevistä kiekoista, missä asennossa luistin oli ja kääntyikö se ja potkaisiko pelaaja sillä ja blah blah blah.

Koko luistimella maalinteon sääntö on huvittavan typerä ja se joutaisi jo pois. NHL:ssä tarvitaan enemmän maaleja, enkä ole koskaan kuullut vakuuttavaa argumenttia sen puolesta miksi luistinten kautta maaliin meneviä kiekkoja pitäisi tutkia kravatit vinossa War Roomissa minuuttikaupalla ja maaleja hylätä. Sääntö on samaa sarjaa kuin mailojen käyryyttä rajoittavat säännöt. Who cares.

Brenden Morrow on toistaiseksi suosikkiehdokkaani Conn Smythe-palkintoon, mutta hänen on pelattava finaaleissa mieluummin voittavalla puolella palkinnon saadakseen. Evgeni Malkin teki tänään hienon maalin, mutta playoffsien hienoin ja villein maali toistaiseksi oli ehdottomasti Henrik Zetterbergin pyörähdys ja rystylaukaus maalin kattoon Peter Budajn ohi Game 4:ssa.

Morrow, jonka rämäpäistä pelityyliä kutsutaan täälläpäin termillä “prairie hockey”, teki voittomaalinsa neljännellä jatkoajalla. Stanley Cup-historian pisin ottelu on edelleen maaliskuussa 1936 Detroit Red Wingsin ja Montreal Maroonsin välinen ensimmäisen kierroksen Game 1, jota pelattiin kuudennen jatkoajan kolmannelle minuutille saakka. Tuo ottelu aloitettiin maaliskuun 24:nä kello 20.25 ja se päättyi seuraavan päivän aamuna kello 2.24. 176 ja puoli minuuttia pitkä ottelu, jonka voittomaalin tekijä Modere “Mud” Bruneteau jäi ikuisiksi ajoiksi elämään NHL-historiaan tämän yhden maalin ansiosta. Mud pelasi koko 11-vuotisen NHL-uransa Detroitissa voittaen kolme Stanley Cupia - näistä ensimmäinen juuri vuonna 1936. Detroitin ensimmäinen Cup-mestaruus.

Detroitin Johan Franzen on ollut paljon tapetilla tehtyään jo yhdeksän maalia ja rikottuaan kaksi Gordie Howen nimissä ollutta seuraennätystä playoffseissa. Franzen eli muuli on kuin Johnny LeClair parhaina päivinään. Iso vaikkakin hyvätapainen vähän liiankin kiltti roikale, jonka siirtäminen maalin edestä on todella hankala tehtävä. Franzenilla on LeClairin lailla massiivisesta kropasta huolimatta pehmeät kädet. Franzen varattiin vasta 25-vuotiaana Elitserienistä. Detroitin superscoutti Håkan Andersson löytää tällaisia muilta huomaamatta jääneitä helmiä jatkuvasti.

Franzen taklasi Colorado-sarjassa Wojtek Wolskia, joka katkaisi viisi kylkiluuta tällin voimasta ja joutui sivuun. Aikamoista sisua osoittivat Avalanchen Scott Hannan ja Ian Laperriere, jotka pelasivat viimeisen ottelun jalanmurtumista huolimatta. Hannan pääsi todella tuskaisesti jäältä pois edellisen ottelun lopussa Valtteri Filppulan tönäistyä tämän laitaan viimeisessä vaihdossa.

Playoffsien maaliennätys on Reggie “The Rifle” Leachin ja Jari Kurrin nimissä, 19 maalia. Kurri teki Franzenin tavoin kaksi hattutemppua yhdessä pelisarjassa vuonna 1985 kurittaen Blackhawksin maalivahti Murray Bannermania.

Komea aloitus NHL:ssä Lauri Korpikoskelta Mike Gartnerin ja Anson Carterin vanha #22 selässään tänään, heti hieno maali ensimmäisessä NHL-pelissä ja vieläpä playoffseissa, vaikka joukkueen kausi tähän päättyikin.

Suuresti hypetetty Fabian Brunnström on kiertueella NHL-halleissa katsomassa pelejä ja kuuntelemassa tarjouksia. Tämä kaikkien tavoittelema uskomaton super vapaa agentti on nähnyt mm. Detroitin pelejä. Mielenkiintoista nähdä, ottaako Fabian tarjouksen vastaan kovasta joukkueesta kuten Red Wings vai jostain joukkueesta jonka kokoonpanoon on ehkä helpompi mahtua.

Mielenkiintoinen kommentti Hockey Canadan presidentti Bob Nicholsonilta päivän lehdessä; Nicholson kertoo jääkiekon MM-kisojen tuottavan kymmenen kertaa enemmän TV-katsojia maailmanlaajuisesti kuin mitä Stanley Cupin playoffsit saavat.

Jääkiekkojoukkueilla on tapana sisustaa pukukoppinsa mm. taisteluhenkeä kohentavilla iskulauseilla. Monet NHL-joukkueet näkevät suurta vaivaa tullessaan vierashalleihin, he liimailevat isoja logoja kaikkiin oviin, pelaajien nimet ja numerot pitkin koppia ja jotkut laittavat vielä iskulauseita pitkin seiniä.

Alkaneissa MM-kisoissa Team Canadan sloganina on tällä kertaa lyhyt ja ytimekäs “Home Game” esimerkiksi. Iron Mike Keenanilla on ollut tapana liimata iso Stanley Cup kannun kuva pukuhuoneen oven viereen kaikissa pysähdyspaikoissaan muistuttamaan pelaajia koko homman perimmäisestä tarkoituksesta.

Juuri kesälomille lähetetyn New York Rangersin päävalmentaja Tom Renney aloitti uransa NHL-valmentajana Vancouver Canucksin peräsimessä kesällä 1996. Siihen aikaan Renney tunnettiin hyvänä nuorten pelaajien opettajana; hän oli toiminut menestyksellä WHL:n Kamloopsissa sekä eri-ikäisten Kanadan maajoukkueitten kanssa. Mutta hänen tyylinsä ei aina uponnut itsepäisiin NHL-veteraaneihin - Renney muun muassa kielsi oluen juonnin joukkueen lennoilla. Tällaisesta junnukohtelusta NHL-pelaajat eivät juuri pitäneet.

Tom Renney - joka sai kenkää lopulta toisen kautensa alussa syksyllä 2007 - yritti myös tehdä jääkiekosta jonkinlaisen spirituaalisen ja intellektuaalisen seikkailun. Tästä hyvä todiste oli hänen GM Placen käytävälle asennuttama plakaatti. Jäälle mennessään pelaajat saivat luettavakseen seuraavanlaisen motivaatiopläjäyksen:

THE VANCOUVER CANUCKS POSSESS TRADITION.

EVERY PERSON WHO WALKS THIS HALLWAY HAS AN OBLIGATION TO MAINTAIN THIS TRADITION.

WITH THAT IN MIND, WE MUST PURSUE ONLY ONE OBJECTIVE, WITH LITTLE REGARD FOR PAIN,

FATIGUE, OR PERSONAL EGO.

THE OBJECTIVE … DON´T EVEN ASK!

MASTER TECHNIQUE, BUT LET THE SPIRIT PREVAIL.

Tämä saa miettimään, mahtoiko kukaan Canucksin pelaajista koskaan pysähtyä lukemaan koko tsemppilausetta läpi ajatuksella. En usko, että ammattilaisjääkiekkoilijat edes tarvitsevat tällaisia tsemppisloganeita suoritustaan auttamaan.

Tämä tuli mieleen nähtyäni muutama päivä sitten TV:stä Pittsburgh Penguinsin valmistautumassa Madison Square Gardenin vieraskopissa Game 4:een Rangersia vastaan. Koppi tuossa Manhattanin urheilupyhätössä ei todellakaan vaikuttanut hääppöiseltä, niinpä Pensin huolto oli tehnyt siitä kodikkaamman liimailemalla seinälle joukkueen logoja, pelaajien nimet ja numerot näitten pukeutumispaikkojen kohdille ja niin poispäin. Mutta huomioni kiinnitti ovessa ollut vähän Tom Renneyn slogania yksinkertaisempi teksti:

PITTSBURGH PENGUINS

OLD TIME HOCKEY

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.